Linda Böström Knausgård
Lokakuun lapsi!
Like, 2019
190 s.
"Jossain minä olin. Unissa pystyin näkemään itseni ja tien jonka valitsisin. Toisessa ajassa minä olin lasteni kanssa, jonka on täytynyt olla minun lapsuudenkotini. Tunsin sen asunnon paremmin kuin kaiken muun. Minä olin siellä ja olohuone oli täynnä pieniä puisia sänkyjä. Siellä kaikki lapset makasivat nukkumassa ja näkivät unta elämästä, jonka näyttäisin heille. Heitä oli valtavan monta, ja miä olin yksin. Yhtäkkiä he kaikki olivat hereillä, ja minä juoksin ympäriinsä tuomassa ruokaa ja vaatteita, ja heitä tuli vain lisää ja lisää ja he kaiki olivat niin hienoja, ja minä valokuvasin heitä iltaisin kun he istuivat lattialla katsomassa TV:tä. Maailmassa tapahtui suuria asioita, mutta vielä suurempia asoita tapahtui heidän sydämessään ja mielikuvituksessaan, ja minä tiesi etten voinut tehdä muuta kuin katsoa heitä niin tiiviisti, että voisi kaivertaa heidän unelmansa heidän DNA:hansa ja minun levottomiin käsiini. Minä olin heidän ja heitä tuli yhä enemmän ja enemmän, ja hämmästyin että he olivat nauraessaan niin kauniita ja avasin heille oven ja he menivät alas rappuja ja kadun yli puistoon, ja he täyttivät koko puisto ikään kuin olisivat kokoontuneet sinne mielenosoitukseen ja he marssivat yhdjessä ulos minun unestani, mutta kun minä heräsin sanoakseni heille jotain, ääntä ei taaskaan tullut."
Et elänyt nuorisoelämää, kirjoitat, kuljeskelit kuvitelmien käytävillä, etkä yrittänyt löytää itseäsi ja luit kirjoja. Niin luin minäkin. Luin tämänkin kirjan, joka ei ollut oikein ominta minua, vaikka tämä ja muutama muu kohta resonoikin minun elämääni. Ei minullakaan ollut kovin ihmeellistä nuorisoelämää, minäkin vain luin kirjoja ja kuljin joukossa olematta kukaan, kunnes heräsin ja löysin itseni.
Linda Böström Knausgådin teos Lokakuun lapsi kiinnosti minua nimensä takia, sillä minäkin olen lokakuun lapsi. Tosin en tiedä, viittaako nimi tässä syntymään lokakuussa, vai onko nimi poliittinen. Kansikuva mietitytti Miksi kannessa on pioneerityttö? Oliko Ruotsalaisessa yhteiskunnassa demokraattista liikehdintää ja nuorisotoimintaa? Linda kyllä kirjoittaa että pukeutui pioneeripukuun, mutta mitenkään poliittisesti orientoituneelta hän ei vaikuta. Toisaalta tämä teos ei ole omaelämänkerta. Kai tätä voi kutsua autofiktioksi, jossa oma elämä, koettu eletty elämä nivoutuu osaksi kuvitelmaa.
Tämä teos kuvaa mielenterveyden kipupisteitä, itsensä ja vahvuuksiensa löytämistä. Tyyli on kaunokirjallista ajatuksenvirtaa. Miljöö on Tehdas, mielisairaala ja sähköshokkien lamaannuttama mielen maisema, jossa kirjailija pyrkii takaisin löytämään unohtuneet muistonsa. Teksti on omalaaatuista, kaunistakin (tosin yksi sana raapii ikävästi lukijan mieltä). Tätä ei ole kuitenkaan helppo lukea, aika ajoin on vaikea tietää, mikä on totta, mikä unta - harhaa. Erikoinen teos, jonka lukeminen vaatii syventymistä, ei mitään kepeää iltalukemista.
Porin lukuhaaste kohta 30: Kaksi eri kirjailijan kirjaa, joissa on jokin pieni yhteinen yksityiskohta. Luen parhaillaan Sigrid Undsetin kirjaa Yksitoista vuotta.Yhteinen yksityiskohta näillä kahdella kirjalla on muistojen mekitsevyys ja tärkeys ihmiselämässä. Muistot eivät todellakaan ole yhdentekeviä. Ne muodostavat eletyn elämän.
--
Hyvin monipuolisessti teosta avaa Kirjaluotsi, joka näkee, että Linda Boströmillä on Knausgårdilla on kirjoittamisen lahja selvästi hallussaan, minkä ansiosta Lokakuun lapsi on paljon enemmän kuin kirjoittajansa henkilökohtainen terapiakirja.